Moi taas ! Tänään haluisin kertoa omia kokemuksia kiusaamisesta ja hyljeksymisestä . Eli olen oikeestaan koko peruskoulu ollut koulukiusattu tavalla tai toisella . Ykkösluokasta nelosluokkaan mulla oli koulussa ystävä. Me olimme parhaita kavereita ja meillä oli aina hauskaa yhdessä . Koulussa silti oli ihmisiä jotka eivät pitäneet minusta ja ne haukkuivat minua aina ihan kauheilla nimillä, olin hoikka tyttö silloin mutta silti minua sanottiin läskiksi ja ällöksi , he toidella saivat minut kuvittelemaan itseni sellaiseksi . Olin pieni lapsi , lapsesta ei saa sanoa mitään tuollaista , ei lapsen tarvitse edes olla laiha !! Kuitenkin , nelosluokalla minun paras ystäväni .. ainoa ystäväni muutti pois . Jäin aivan yksin , joka päivä koulussa istuin yksin ja katselin toisia tyttöjä joilla oli aina hauskaa . Pyysin monesti päästä heidän mukaansa , en kuitenkaan päässyt , jos pääsin niin todella harvoin . He eivät pelkästään sulkeneet minua ulos vaan kiusasivat , koulussa , vapaa ajalla . He levittivät minusta ilkeitä juoruja , haukkuivat, jopa uhkailivat . Osa heistä käytti minua ja minun hyväsydämisyyttä täysin hyväkseen . He ottivat minulta kaiken minkä saivat , kaiken sen minkä annoin , mutta en koskaan saanut mitään takaisin . Ostin esimerkiksi heille tuliaisia ja muuten vaan lahjoja , he sanoivat ”kiitti” ja lähtivät pois , jäin taas yksin. Vuodet menivät eteenpäin , itsetuntoni meni kokoajan alemmas . Sairastuin masennukseen , sairastuin anoreksiaan , aloin viillellä . Kukaan ei tajunnut . Vihdoin koitti viimeinen vuosi peruskoulussa. Silloin tapahtui paljon kaikkea ja yksi niistä tytöistä joiden kanssa olin ollut samalla luokalla eskarista asti alkoi olemaan kanssani koulussa. Aloin saada onneni takaisin . Tulin suosituksi , tavallaan , ainakin minulla oli paljon kavereita . Itsetuntoni kohosi . Ajattelin että kaikki on hyvin , luulin saaneeni ystäviä . Yhden kanssa vietin erityisesti paljon aikaa . Monta kertaa viikossa olin hänen kanssaan . En oikein tiedä mitä tapahtui mutta luulen että kaikki alkoi tästä . Minä seurustelin erään pojan kanssa . Suhteessamme oli paljon ongelmia ja olin todella masentunut ja ahdistunut . Olin ollut jo vuoden viiltelemättä . Mutta aloitin sen taas , aloitin sen paljon pahemmalla tavalla kuin ennen . Tällä kertaa , menin ehkä liian pitkälle . Tein Instagramiin käyttäjän , jossa jaon kuvia viillellyistä käsistäni ja jaloistani. Eräs ystävistäni sai selville sen Hän kertoi sen eräälle tytölle , joka levitti koko kouluun tiedon tuosta . Suutuin heille molemmille , olin häpeissäni , miksi koko koulun piti saada tietää . Jatkoin viiltelyä aina vain pahemmin ja lisäsin pahempia kuvia . Tuona aikana osa ”ystävistäni” muuttivat käsitystään minusta . He alkoivat olla ilkeitä minulle koulussa ja silloin kun tapasimme vapaa ajalla . Yksi ystävistäni piti sitä vääränä , mutta hän aina vain katsoi vierestä kun toiset yhteiset ystävämme kiusasivat minua . Se todella sattui . Hän joskus jopa meni heidän puolelleen , ja jäin aina yksin vaikeiden asioiden kanssa. Tiesin ettei kukaan ymmärtäisi. Ei kukaan , sitä tuskaa mikä sisälläni oli , mikä on nytkin . Minusta monesti tuntuu iltä että haluan kuolla , minun elämässäni on tapahtunut niin paljon vaikeita asioita . Tiedän että kukaan ystävistäni ei välitä niinkuin oikeasti ystävä välittää . Joten voinko edes sanoa heitä ystävikseni . En tiedä … Ehkä onneni kääntyy vielä , ja lenhan luvannut ”WontGiveUpp” .