Haluan kirjoittaa tähän jotain mitä en halua sanoa eräille henkilöille . Rakkaat vanhemmat ja ystävät , olen pahoillani kun en jaksa olla sellainen kuin pitäisi , en jaksa tehdä asioita , en jaksa puhua , en jaksa olla iloinen . Minulla on paha olla , syyt eivät ole nyt olennaisia , asia on vain niin että minulla on todella paha olla . Mieltäni kalvaa jatkuvasti ajatukset itsemurhasta , tiedän että se on väärin ja itsekästä mutta tuntuu kuin sisintäni kaivettaisiin kokoajan tyhjäksi , niin että lopulta jäljelle jäisi vain kuiva ulkokuori , joka robotin tavoin toistaisi saman kaavan ja tekisi päivästä toiseen pakolliset rutiinit, pysyäkseen fyysisesti hengissä . Te sanotte että olen vahva ja että minä selviän , mutta en jaksaisi kokoajan vain selvitä , haluaisin elää. Äiti ja isä , te olette ainoa este minun pois menemiselle , koska en voisi koskaan aiheuttaa teille sellaista tuskaa , tiedän että teitä se sattuisi , en vain usko että ”ystäväni” edes huomaisivat minun puuttuvan . Tiedän että ehkä osa ystävistäni lukee tätä , ja haluan sanoa että olen pahoillani jos jokin kirjoituksessani loukkaa teitä . Mutta nyt , en pyytäisi mitään muuta kuin sen että ymmärrätte , ymmärrätte sen että minä olen yksin ja että minun sisimpäni kärsii , minulla on yksi ainoa apu , ja sen te minulta kiellätte . Tuo apu … On kipu . Miksi en saa tuntea fyysistä kipua joka helpottaa , kun henkinen tuskani on niin paljon pahempi ? Miksi itse aiheutatte minulle tuskaa ja sitten kiellätte minua tekemästä niin fyysisesti? Aivan kuin kroppani olisi teidän ja te saisitte päättää kuka sitä satuttaa ja kuka ei .Haluan pyytää teiltä jotain nyt . Jos ette välitä tai auta … Lähtekää , koska en jaksa enää lavasteita tai jotakin ystävyysleikkiä . Olen mieluummin yksin kuin teeskenteliöiden ympäröimänä . Mutta kaikki ….älkää huoliko , minulla on vielä yksi ystävä …vereni ja kipuni , ja kun te olette menneet , mikään ei pidättele tuota ystävääni .